Suolaista ja makeaa

Sanaleikistähän kaikki lähti - ja vaikka kuoromme on samalla otsikolla konsertoinut ennenkin, on Psalmien kirja ollut ehtymättömänä lähteenä innoittamassa säveltäjiä niin paljon, että konserttiohjelmia tästä teemasta saa enemmän kuin kukaan ehtii laulaa.

Luettuna meidän aikamme muodossa psalmit tuntuvat usein enemmän proosalta kuin virsiltä. Vaikka jotain esitysohjeita psalmien alkuun onkin kirjoitettu, ei kukaan varmuudella tiedä, miten Jeesuksen ajan ihmiset niitä ovat laulaneet. Musiikillisen muodon matka on ollut pitkä ja monipolvinen. Varsinkin lännen kirkkojen traditiossa kirkkomusiikki on seurannut yleisiä musiikin muoti-ilmiöitä ja käytänteitä.

Suomalaisten outo suosikkimakeinen on yhtaikaa makea ja suolainen. Monet psalmit ja myös nykyvirret saattavat maistua yhtaikaa molemmille.

Virret ja yhteiset laulut ovat rukousta, kiitosta ja ylistystä, mutta epäilyä, kapinointia, kaipuuta, eloonjäämistaistelua, hylätyksi tulemisen tunnetta tai omaan osaansa tyytymistä. Usein monta näistä tunteista jopa yhtaikaa.

Luterilainen kirkko ei nykyään noudata kovin tarkkoja ruokapaastosääntöjä. Katsetta pyritään kääntämään enemmän itsestä muiden huomioimiseen. Yhdestä asiasta kuitenkin paastotaan tarkasti, nimittäin Halleluja-sanasta. Missä ei ole siis kysymys muusta kuin kristinuskon ydinsanomasta: Ylistetty olkoon Jumala.

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa kesällä 1940 kapellimestari Sergei Koussevitzky tilasi Randall Thompsonilta kuorokappaleen Tanglewood Music Festivalin yhteiseksi suurkuoronumeroksi, ikään kuin fanfaariksi. Säveltäjän vastaus oli instrumentaalisen järkälemäinen mutta varsin lyyrinen Alleluia - joka Thompsonin mukaan, vuoden 1940 tunnelmiin, ei voi olla iloinen kappale.

"Murheen alla veisaa Siion heleimmin kiitosta Herralle" - näin lukee Wilhelmi Malmivaaran Siionin virsien alkulehdillä.

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen päätyy psalmin kirjoittaja usein Jobin jalanjälkiin. Toteamaan paitsi oman pienuutensa, myös Jumalan suuruuden, ja ylistämään tai ainakin kiittämään siitä. Siksi psalmit usein maistuvatkin yhtaikaa vähintään makealle ja suolaiselle. Erilaisia makuja sisältää myös tämän illan ohjelmamme, onhan kuultavissa lähes kaikkea renessanssista tämän vuoden puolella sävellettyyn, vieläpä useammalla kielellä laulettuna. Erityisen iloisia olemme siitä, että Laura Malmivaara tuo psalmien sanat myös luettuna kuultavaksemme.

Vaikka violetti kirjaliina riippuu nyt saarnatuolin reunalla, ei psalmin sana muutu paastonaikanakaan, vaan jopa vahvistuu:
”Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Iäti kestää hänen armonsa."
"Kiittäkää Jumalaa, sillä hän on hyvä, hänen uskollisuutensa on ikuista.”

(Lopun psalmisitaatti psalmi 136:1 sekä 1992 että 2020 käännöksen mukaan)

Tommi Niskala
kanttori, Kallion Kantaattikuoron taiteellinen johtaja