Kallion Kantaattikuoro
Kallion Kantaattikuoro
Kallion Kantaattikuoro - musiikkia Kallion kirkossa vuodesta 1911
Altto ja intohimo ei ehkä sanaparina ensimmäiseksi tule mieleen. Alttojen rooli kuorolaulussa on yleensä tasapaksu, kauniisti sanottuna kannatteleva, ei suinkaan intohimoisesti ailahteleva. Ajoittain alton osa on jopa tylsä – samaa ääntä tahtitolkulla. Se ei aidosti ole ihan helppoa, muttei sillä myöskään valokeilaan pääse. Voisi siis ajatella, ettei tasaisen varmoista altoista intohimoa irtoa edes yrittämällä. Kieltämättä kuoronjohtaja joutuu ajoittain maanittelemaan esiin solistista otetta, kun harvoin altot sitä pyytämättä esittävät. Vaan onko tuo ihme, kun alttojen tunteenilmaisua kaivataan usein vain tahti tai kaksi jossain sopraanoilta yli jäävässä hetkessä. Ainakin tämä altto tarvitsee vähän enemmän huomiota innostuakseen.
Johannes-passio syntyi tilanteessa, jossa Johann Sebastian Bach pyrki vakuuttamaan uuden työnantajansa ja yleisönsä Leipzigissa, eikä tehtävä ollut helppo. Teos, joka meille nykyään avautuu dramaattisena ja puhuttelevana mestariteoksena, herätti aikanaan hämmennystä ja suoranaista paheksuntaa. Bachin musiikillinen ilmaisu törmäsi ajan tiukkoihin käsityksiin siitä, mikä kirkkomusiikissa oli sallittua ja mikä ei.
Johann Sebastian Bachin passiot ovat niin keskeinen osa länsimaisen klassisen musiikin historiankirjoitusta, että niiden säveltäjää ei puheessa tavallisesti ole edes tarpeen mainita. “Laulamme tänä keväänä Johannes-passion”, voi kuorolaulun harrastaja sanoa ja toinen alan ihminen tietää heti, mistä teoksesta on kyse. (Artikkeli on julkaistu aiemmin 22. helmikuuta 2024)
Lue aikaisempia artikkelejamme uutisarkistostamme.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme sivuillame evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitteelasi saamiamme tietoja. Näiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai käytettyjä laitteita.