”Kaikki eivät rakasta joulua”, sanoi ystävä minulle katsoen ulos marraskuiseen tihkusateeseen. ”Muut perheenjäsenet odottavat jo sitä, ripustelevat kausivaloja ja suunnittelevat jouluruokia”, hän jatkoi. Katsoin ystäväni väsyneitä kasvoja. Hänellä oli takanaan raskas vuosi, eikä hän oikein jaksanut yhtään enempää kuin mitä kulloinenkin päivä tarjosi. Ja jos hän saisi päättää, päivät olisivat tavallisia, vailla odotuksen painolastia, joka syntyisi joko liian hyvästä tai liian raskaasta.
Ymmärsin häntä. Muistan käyneeni tuonkaltaisia keskusteluja joulua edeltävinä viikkoina joka vuosi. Joulu tuntui liian usein raskauttavan jo vaikeaa elämäntilannetta. Heille, joita vaivasi yksinäisyys, joulu korosti ulkopuolisuuden tunnetta. Heille, joille vuosi oli näyttänyt niukkuuttaan, joulu vahvisti osattomuutta. Joillekin joulu tarkoitti sitä, että joulupöydässä piti istua yhteen ihmisten kanssa, joiden kanssa ei enää yhteistä ollut. Omia jouluja taaksepäin selatessani tunnistan, että yhteistä niille olivat syvät tunnekokemukset, olivat ne sitten synkkiä tai sydämeenkäypiä.
Muistan eräänkin joulun. Ajoin joulunvietosta kotiin hieman raskain ajatuksin. Satuin avaamaan radion, joista sattui juuri sillä hetkellä kuulumaan Bachin Jouluoratorion patarumpujen päristys ja alkukuoron voimallinen ”Jauchzet Frohlocket!” Aluksi lauloin hapuillen, hiljaisella äänellä, kyynelten valuessa pitkin poskia, mutta Länsiväylälle päästyäni lauloin jo täyttä kurkkua: ”Iloitse, riemuitse!”. Takapenkillä koira osallistui ulvomalla. Totisesti joulu toteutuu hetkissä, synkkien sävyjen sisältäkin kuoriutuu halu liittyä joukkoon ja iloita.
Se, mikä harvemmin toteutuu kokonaisessa joulussa, voi toteutua vähän sivussa, ikään kuin joulun reunoilla. Joulussa on lopulta kyse kyvystä vastaanottaa, ei niinkään suorittaa. Kun osamme ottaa vastaan lahjoja, osaamme antaa niitä eteenpäin muillekin. Eikä kyse ole vain lahjoista, joita kääritään pakettiin vaan niistä lahjoista, joita oikeasti tarvitsemme: osallisuuden, rakkauden, lämmön ja anteeksiannon lahjoja.
Kirkot täyttyvät jouluna konserteista. Joissakin lauletaan yhdessä, joissakin kuunnellaan ja tunnistetaan rakkaita säveliä ja tapaillaan mielessä tuttuja sanoja. On lupa vastaanottaa, on mahdollisuus olla osallinen ja kokea yhteyttä toisiin ihmisiin, heihin, jotka istuvat vieressä, heihin, jotka ovat muualla ja heihinkin, jotka eivät enää ole keskuudessamme.
Kallion kantaattikuoro esittää tänäkin vuonna Bachin Jouluoratorion yhdessä Kallion Kapellin ja solistien kanssa Kallion kirkossa 21.12. klo 19.
Katianna Ruuskanen
perheneuvoja, pastori, psykoterapeutti,
Sopraano Kallion Kantaattikuorossa
J. S. Bach: Jouluoratorio
Johann Sebastian Bachin Jouluoratorion kantaatit I-III Kallion kirkossa sunnuntaina 21.12.2025 klo 19.00.
Kallion Kantaattikuoroa ja Kallion Kapelli -orkesteria johtaa Tommi Niskala. Solisteina Iida Antola, Jeni Packalen, Tommi Niskala ja Aarne Pelkonen.
Liput 35/30 € lippu.fistä. Hintaan lisätään palvelumaksu.
Avustaja pääsee samalla lipulla.
