Bachin Johannes-passio Leipzigissa – teoksen synty ja varhainen vastaanotto

Johannes-passio syntyi tilanteessa, jossa Johann Sebastian Bach pyrki vakuuttamaan uuden työnantajansa ja yleisönsä Leipzigissa, eikä tehtävä ollut helppo. Teos, joka meille nykyään avautuu dramaattisena ja puhuttelevana mestariteoksena, herätti aikanaan hämmennystä ja suoranaista paheksuntaa. Bachin musiikillinen ilmaisu törmäsi ajan tiukkoihin käsityksiin siitä, mikä kirkkomusiikissa oli sallittua ja mikä ei.

Johannes-passio oli Johann Sebastian Bachin ensimmäinen suurimuotoinen sävelteos hänen uudessa työpaikassaan Leipzigissa, jonne hän oli siirtynyt edellisenä vuonna. Virkaan oli asetettu ensimmäiselle ehdokassijalle Georg Philipp Telemann ja toiselle Chrisroph Graupner, jotka eivät kuitenkaan voineet ottaa virkaa vastaan, koska olivat kiinni edellisissä työpaikoissaan. Raadin oli tyytyminen kolmanteen ehdokkaaseen, koska eivät parempaakaan saaneet.

Voikin ajatella, että Johannes-passio oli eräänlainen työnäyte leipzigilaisille, joille se ei kuitenkaan kelvannut. Sitä pidettiin liian oopperamaisena ja erityisesti protestanttiset pietistit suhtautuivat oopperaan erittäin kielteisesti. Oopperaa pidettiin jopa paholaisen työnä; Leipzigin oopperan ovet oli suljettu 1720. Bach ei liene ollut itsekään aivan tyytyväinen passioonsa, sillä hän muokkasi sitä seuraavien vuosien aikana useaan otteeseen.

Johannes-passio on jäntevä ja dramaattisesti etenevä kertomus Jeesuksen kärsimystiestä Johanneksen evankeliumin mukaan. Bachin aikalaiset saattoivat osallistua itsekin siihen laulamalla ainakin itsekseen heille tuttuja kuorokoraaleja. Pitkään kuoroissa laulaneena voin sanoa, että yleisön mukana eläminen innoittaa teoksen esittäjiä. Parhaimmillaan konsertista ei tule yksisuuntainen, vaan dialogi esiintyjien ja yleisön reaktioiden kesken. Bachin Johannes-passio antaa tähän oivan mahdollisuuden.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2024.

Pauli Löija
Teologian maisteri,
tenori Kallion Kantaattikuorossa vuodesta 1990