Kallion Kantaattikuoro
Oletko tulossa kuuntelemaan ensimmäistä kertaa Johann Sebastian Bachin Jouluoratoriota? Tai oletko jo unohtanut mitä tämä klassikkoteos pitikään sisällään? Tässä viisi herkullista hetkeä, joita odottaa klassikkoteoksen parissa.
Rakkaat kuoromusiikin ystävät, hyvää uutta vuotta!
Siis sitä uutta kirkkovuotta, joka juuri nyt ensimmäisestä adventista alkaa. Suuren juhlan perään seuraa joulupaastonaika eli niin sanottu pikkupaasto, joka kestää siis aina jouluaattoon saakka. Jo hyvissä ajoin ennen tätä on kaikki kaupungin kauppakeskukset pitäneet joulunavauksensa, ja Stockmannin ylimmässä kerroksessa on jo marraskuun alkuviikkona täysi joulu päällä. Pikkujoulukausi alkaa, ja joka kulmalla on jos jonkinmoista juhlaa. Odottavasta paastonajasta ei välillä ole tietoakaan.
”Kaikki eivät rakasta joulua”, sanoi ystävä minulle katsoen ulos marraskuiseen tihkusateeseen. ”Muut perheenjäsenet odottavat jo sitä, ripustelevat kausivaloja ja suunnittelevat jouluruokia”, hän jatkoi. Katsoin ystäväni väsyneitä kasvoja. Hänellä oli takanaan raskas vuosi, eikä hän oikein jaksanut yhtään enempää kuin mitä kulloinenkin päivä tarjosi. Ja jos hän saisi päättää, päivät olisivat tavallisia, vailla odotuksen painolastia, joka syntyisi joko liian hyvästä tai liian raskaasta.
Olin hoidossa Auroran sairaalassa suljetulla osastolla joulukuussa 2013. Kaksi ystävääni kuorosta kävi siellä tervehtimässä minua säännöllisesti.
Samoihin aikoihin kuoro valmistautui esittämään Jouluoratorion Kallion kirkossa. Psykiatrin mielestä en antaisi itselleni koskaan anteeksi, ellen lähtisi osastolta laulamaan kuoron keikalle.
Epäilin jaksamistani. Pelkäsin muiden kuorolaisten reaktioita, kun tulisin paikalle suoraan mielisairaalasta. Päätin kuitenkin noudattaa psykiatrin neuvoa.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme sivuillame evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitteelasi saamiamme tietoja. Näiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai käytettyjä laitteita.