Psalmit: Raamatun virsi- ja rukouskirja

Psalmit on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista. Nimi tulee muinaiskreikan sanasta Psalmoi, joka tarkoittaa lauluja. Psalmit olivat alun perin kielisoitinten säestyksellä laulettuja ylistyslauluja, valitusrukouksia ja katumusvirsiä.

Psalmit olivat lauluja ja tarkoitettu laulettaviksi. Johdannoissa annetaan ohjeita musiikista ja soittimista. Lisäksi psalmeissa aihe on usein juuri itse musiikki, kuten Ps. 45:8. ”Häälaulu kuninkaalle. Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi, rakkauslaulu. Lauletaan niin kuin ’Liljat’." Psalmeissa usein esiintyvä Halleluja oli kanttorin esittämä kehotus kaikille temppelissä olijoille ylistää Jumalaa. 

Psalmit ovat runoja, joiden ominaispiirteitä ovat säekerto, kuvallisuus sekä rytmin ja äänteiden toisto.

Säekerrossa peräkkäiset säkeet muistuttavat toisiaan muodoltaan tai sisällöltään ja ne voivat ilmaista saman ajatuksen tai päinvastaisen ajatuksen. Ne voivat myös täydentää toisiaan: ensimmäisen säkeen ajatus täydentyy toisessa säkeessä, esimerkiksi psalmissa 131:2: ”Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen.” 

Psalmeissa käytetään paljon kuvallisia ilmauksia: Jumala on paimen, kallio ja linnoitus, joka pysyy paikallaan ja tarjoaa suojaa. Kuvallisuuden keskeisiä muotoja ovat vertaukset ja kielikuvat. Kahta asiaa verrataan suoraan keskenään: oikeamielistä henkilöä verrataan veden äärellä kasvavaan puuhun, Jumalan lakeja hunajaan. Joskus vertauksen ajatus ilmastaan selvästi: ”Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta, kalliimmat kuin kullan paljous, makeammat kuin mesi, maistuvammat mehiläisen hunajaa.” (Ps. 19:11). Aina kuitenkaan vertailukohtaa ei suoraan mainita: ”Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu” (Ps. 1:3). Joskus kaksi asiaa rinnastetaan toisiinsa, mutta niiden samankaltaisuutta ei sanota suoraan: ”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.” (Ps. 46:2) 

Heprealaisessa runoudessa loppusointujen sijaan käytetään yleensä äänteiden toistoa ja säkeiden rytmiikkaa. Näiden tyylikeinojen käytön yksityiskohtia ei enää tunneta. 

Tunnetuin ja eniten sävelletty on psalmi 23, paimenpsalmi. Psalmeja on sävelletty, siteerattu pop-lauluissa, niihin viitataan maalauksissa ja niitä luetaan häissä, hautajaisissa ja kasteissa. Pisimmässä psalmissa nr. 119  on 176 jaetta ryhmissä,  joista kukin alkaa yhdellä heprean 22 aakkosesta. Aakkosten mukaisia järjestelyjä on muissakin psalmeissa.

Martti Luther käytti psalmien kirjasta nimitystä Pikku-Raamattu. Hänen mukaansa psalmeja lukemalla saa katsoa Raamatun pyhiä suoraan sydämeen sekä ilossa että tuskassa ja juuri psalmit ennustavat selvästi Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. 

Psalmien kirjasta on julkaistu vuonna 2024 verkossa uusi suomennos nimellä Psalmit 2024, jota käytetään myös Psalmiakki -konsertissa. 

Tuomo Mantere
Basso Kallion Kantaattikuorossa