Prefekti Pilatuksen vapaailta

Pontius Pilatus ei taatusti olisi jäänyt millään tavalla ihmiskunnan historiaan ilman, että olisi sattunut elämään ajanlaskumme alkuvuosina, ja saanut komennuksen Rooman valtakunnan prefektiksi syrjäiseen Juudean maakuntaan. Hän oli virassaan noin vuosina 26-36, eikä sinä aikana noilla seuduilla sattunut mitään merkittävämpää - paitsi ehkä maailman historian tunnetuin ja huonoimmin valmisteltu oikeudenkäynti. 

Kaikki neljä evankelistaa kertovat Pilatuksesta. Kuten myös juutalainen historioitsija Josefus ja roomalainen Tacitus, vaikka elivätkin Pilatusta myöhemmin. Onpa hänen nimensä säilynyt kaiverrettuna ainakin yhden rakennuttamansa talon seinässäkin. 

Johann Sebastian Bachin molemmissa säilyneissä passioissa Pilatus on hahmona keskeisesti mukana. Matteuksen evankeliumi kuvaa Pilatuksen tekemässä sen, mistä hänet päällimmäisenä muistetaan: hän allekirjoittaa oman vastuuvapauslausekkeensa pesemällä suurieleisesti kätensä. Matteuksen Pilatus on etäällä, itsevarma ja rauhallinen, vaikka vaimo kulisseissa yrittääkin hänen ajatteluaan liikauttaa. Matteus-passion kestoon nähden Pilatus esiintyy varsin lyhyen ajan. 

Johanneksen Pilatus aukeaa minulle itselleni toisin. Henkilökuvaa edesauttoi takavuosien muuan Jeesus-elokuva: Juutalaisten juhlan aikaan roomalaisella virkamiehellä oli lomaa. Elokuvassa Pilatus viettää vapaata iltaa, makaa valkoisella divaanilla ja kauniit neidot vuoron perään kantavat juotavaa ja hierovat väsyneen maaherran hartioita. Kunnes oveen koputetaan, ja maaherraa pyydetään kesken kaiken töihin. 

Pöllämystynyt ja tilanteesta ärsyyntynyt Pilatus joutuu tuomariksi pikaoikeudenkäyntiin. Hänellä ei ole hajuakaan kuka on pahasti köniinsä saanut mies jota sanotaan kuninkaaksi ja samalla syytetään Jumalan ja keisarin rienaamisesta. Lisäksi hän on paikallinen, juutalainen, Pilatus taas roomalainen ja Juudean maalla muukalainen. 

Pilatus luulee, että hän voisi kuitata tilanteen nopeasti ja päästä takaisin vapaaillan viettoon. Hän hermostuu jo, ja tiuskaisee, että ei hän aivan muualta tulleena ole velvollinen ottamaan kantaa paikallisten erimielisyyksiin. Tilanne on sama, kun länsisuomalaisen pitäisi ottaa perustellusti kantaa savolaisten kiistaan kalavesistä. 

Kertomus käy läpi Pilatuksen ja ihmisen koko tunneskaalan. Ärsytys alkaa muuttua aidoksi paniikiksi ja peloksi, kun someraivon kaltaisessa mielentilassa oleva kansa alkaa kiristää ja muistuttaa, että pikkuvirkamiehen ura on vaakalaudalla, jos tuomio ei miellytä kansaa. Väärä tuomio olisi virkavirhe.
Tilanteesta ei enää voi paeta. 

Pilatuksen tuomion sanoja ei Raamatussa siteerata suoraan. Hänen on pakko luovuttaa. Kansa saa sanoa viimeisen sanan ja Jeesus viedään pois. Johannes-passion kuulija luulee jo tässä vaiheessa, että Pilatus poistuu näyttämöltä häviäjänä ja kasvonsa menettäneenä eikä enää palaa. Yhden lauseen hän kuitenkin vielä sanoo, paljon myöhemmin. Tästä voi päätellä, että hän seurasi myös Jeesusta Golgatalle asti. 

"Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."

Vieläpä kolmella kielellä. 

Jeesuksen ristin päällä lukee tänäänkin tuhansissa alttaritauluissa samat sanat. Ne, jotka Pilatus kirjoitti palauttaakseen edes osan omasta arvovallastaan. Vai tunnustiko hän samalla myös jotain suurempaa, joka kantaa myös hänen elämänsä rajan taakse?

Tommi Niskala
kanttori, Kallion Kantaattikuoron taiteellinen johtaja